Kaikille avoin keskustelu käytiin Twitterissä 13.11.2019 tunnisteella #huomisenmaito. Keskustelu tarjosi mahdollisuuden puhua maidon hiilijalanjäljestä ja sen pienentämisestä. Keskustelussa pohdittiin myös sitä, kenen vastuulla maidon hiilijalanjäljen pienentäminen on.
Keskusteluun osallistuivat muun muassa Helsingin yliopiston työelämäprofessori Pekka Sauri ja tutkija Jelena Meinilä, maanviljelijä Pekka Moisio, vanhempi rikoskonstaapeli Piia Kattelus, agrologi Ari Hänninen, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri, Envitecpolisin johtaja ja ravitsemusterapeutti Senja Arffman sekä MTK:n lakimies Minna Ojanperä. Mukaan keskusteluun intoutui myös useita yrityksiä.
Chat käynnistyi kysymyksellä siitä, mistä voisi johtua, että puolet suomalaisista ajattelee, ettei maidon hiilijalanjälki voi olla nolla.
Keskustelijat arvelivat, ettei kuluttajilla ole vielä tietoa siitä, mitä kaikkea on mahdollista tehdä hiilineutraaliuden eteen. Moni oli sitä mieltä, että hiilijalanjäljen käsite on vielä melko vieras. Toisaalta myös nykyinen uutisointi koettiin jopa hieman lehmiä syyllistäväksi eikä ainakaan ratkaisukeskeiseksi. Faktoja ja tietoa ei ole vielä tarjolla riittävästi.
Seuraavaksi pohdittiin sitä, vaikuttaako maidon hiilijalanjälki ostopäätökseen nyt tai tulevaisuudessa.
Mielipiteet jakaantuivat. Toisten ostopäätökseen vaikuttaa jo nyt, ja osa keskustelijoista totesi, että vaikuttaa vasta tulevaisuudessa. Toisaalta maito ja maitotuotteet koettiin monelle tärkeiksi ravintoaineiden lähteiksi. Helppo informaatio pakkauksessa helpottaisi kuluttajaa kaupassa, koska siellä ei ole aikaa asioiden tutkimiseen.
Kolmannessa kysymyksessä haluttiin tietää, mitkä ovat keskustelijoiden mielestä maidon hiilijalanjäljen pienentämiseen tehokkaimmat keinot.
Moni tiesi, että suurin osa maidon hiilijalanjäljestä syntyy alkutuotannossa. Keskustelijat ehdottivat hiilijalanjäljen vähentämisen keinoiksi muun muassa lannan käsittelyä tilakohtaisesti biokaasulaitoksessa, nurmilaitumia, lehmien ruokien kehittämistä, ympäristöystävällisiä pakkauksia ja logistiikkaa. Toisaalta laiduntamisen vähennyttyä on luonnon monimuotoisuus heikentynyt. Biodiversiteetin varmistamiseksi olisikin tärkeää varmistaa lintujen, mehiläisten ja pieneliöiden elämä tulevaisuudessakin.
Arla on aloittanut syksyllä 2019 kaikilla tiloillaan globaalisti Climate Check -kartoitukset, joiden avulla maitotilat saavat tietoa siitä, missä kohdin tuotantoketjua syntyy eniten päästöjä ja miten niitä voisi pienentää.
Neljäs kysymys käsitteli hiilijalanjäljen pienentämisen vastuuta.
Chatissa oltiin sitä mieltä, että hiilijalanjäljen pienentäminen on monen tahon vastuulla. Vastuu jakaantuu siis tilojen, yritysten ja kuluttajien kesken. Keskustelijoiden mielestä valtion pitäisi tukea hiilineutraaliuteen pääsemistä ja luoda lainsäädännöllä kannustimia. Vastuuta on myös tutkijoilla, joilla täytyy olla mahdollisuuksia eri keinojen tutkimiseen. Kuluttajien valinnat kaupan hyllyillä ovat merkittävässä roolissa, ja heillä on mahdollisuus keskittyä ruokahävikin pienentämiseen.
Seuraavaksi kysyttiin siitä, puhutaanko ruuan hiilijalanjälkikeskustelussa oikeista asioista. Lisäksi haluttiin kuulla keskustelijoiden mielipide siihen, pitäisikö keskusteluissa ottaa huomioon hiilijalanjälki suhteessa ravintoaineiden määrään.
Chatissa puhuttiin siitä, että keskustelussa kyllä puhutaan oikeista asioista, mutta tietoa on liian vähän. Tärkeää olisi keskittyä sellaiseen ihmisen hyvinvointia edistävään ruokavalioon, joka tuottaa mahdollisimman vähän päästöjä. Yksi näkemys myös oli, että esimerkiksi kaurajuoma tuottaa enemmän päästöjä, jos sitä verrattaisiin ravintoaineiden määrään suhteessa annoskokoon. Faktoilla on siis iso merkitys, koska ravintosisällöissä on niin paljon eroavaisuuksia.
Viimeinen kysymys tiedusteli sitä, tietävätkö suomalaiset, mistä ruuan ja maidon hiilijalanjäljessä on kyse, ja miten keskustelua voitaisiin selkiyttää.
Keskustelijat olivat melko lailla yhtä mieltä siitä, että kokonaiskuvan hahmottaminen on jopa asiantuntijallekin haastavaa. Hiilijalanjäljen laskenta vaatii paljon perehtymistä. Kuluttajia kiinnostavat ympäristöasiat, mutta kansantajuista tietoa, tunnuslukuja ja asioiden yksinkertaistamista pitäisi olla tarjolla enemmän. Esimerkiksi pakkaus on hyvä kanava välittää kuluttajalle oleellista tietoa tiiviisti. Keskustelijat uskoivat myös siihen, että asiasta pitää keskustella avoimesti – jatkossakin.
