Lopussa kiitos seisoo ja juoksu kulkee
Kahdentoista viikon haaste lähenee loppuaan ja viimeisen viikon aikana toivon voivani sanoa olevani vahvempi ja energisempi. Toivon voivani myös sanoa, että vaikka olen viikkojen aikana lisännyt päivärytmiini ja rutiineihini lukemattomia uusia asioita en kuitenkaan ole joutunut luopumaan mistään vanhasta ja tärkeästä. Pyrin siihen, että päivistä ovat tippuneet pois vain ne tarpeettomat ja turhaa aikaa vieneet asiat, joita en loppupeleissä tarvitse mihinkään.
Jotta voisin arvioida haasteen onnistumista omalta osaltani, on minun tutkittava sitä viikko viikolta. Seuraavia asioita voin pitää onnistumisen mittareina; Nukun paremmin, enemmän ja säännöllisesti. Syön monipuolisemmin, säännöllisemmin ja harkitummin. Liikun säännöllisesti, annan liikuntasuoritukselle kaikkeni, vaikka kyseessä olisi lyhyt treeni. Harrastan monipuolisesti liikuntaa ja teen myös sitä tukevia liikkuvuusharjoitteita sekä venyttelen aktiivisesti. Olen löytänyt uusia liikuntalajeja ja oppinut nauttimaan lajeista, joita ennen inhosin. Sen lisäksi, että olen saanut itseni innostumaan taas liikunnasta ja sen eri muodoista, olen myös inspiroinut tytärtäni siihen. Teemme paljon asioita yhdessä perheenä ja pystyn nykyisin olemaan paremmin läsnä. Työntekoni on myös tehostunut ja fyysinen oloni parantunut paremman työasennon sekä puitteiden myötä. Tarpeen mukaan osaan kuitenkin varata ajan hierojalle ja hemmotella itseäni. Olen saanut hyvän olon lisäksi aikaan näkyviä tuloksia joogassa ja se inspiroi minua jatkamaan samaa rataa haasteen jälkeenkin.
Kahdentoista viikon aikana haastoin itseni pääsemään takaisin mukaan peliin, jota olin tottunut pelaamaan lapsuudesta saakka. Liikunnallinen elämäntapa oli vuosien ajan minulle itsestään selvyys, mutta isot muutokset elämässä saivat minut kadottamaan sen. Näiden viikkojen aikana olen taas löytänyt liikunnanilon ja siitä on taas tullut tuttu rutiininomainen osa arkeani. Toivottavasti tällä kertaa pysyvästi.